Jos ekologia on vastuussa elävien olentojen ja niiden elinympäristön tai ympäristön suhteiden tutkimisesta, niin ihmisekologia tekee samoin keskittyen tutkimusalansa ihmisten ja heidän suhteensa ympäristöön tutkimukseen.
Ihmisekologialla on vahva laumakomponentti, joka suuntautuu pääasiassa yhteiskuntatieteisiin. Itse asiassa se on tieteenala, joka on osa sosiologisten opintojen ohjelmaa, ja lisäksi monet muut tieteet, kuten kulttuuriantropologia, ihmismaantiede, sosiaalipsykologia tai demografia, yhtyvät toisiinsa. Ihmetteletkö edelleen mitä on ihmisen ekologia? Seuraavassa ecologiaverde-artikkelissa selitämme sen sinulle.
Ihmisekologia: mitkä ovat tavoitteesi
Ihmisekologiassa ekosysteemi koostuu ei vain luonnollisia elementtejä, mutta myös ne muut, jotka ihminen on rakentanut, joten niitä pidetään osana sitä elävistä organismeista, ilmasta, maaperästä tai vedestä, muiden resurssien ohella sen muodostavien fyysisten rakenteiden, mukaan lukien rakenteet arkkitehtoniset rakenteet ja heidän yhtyeensä.
Tällä tavalla ekosysteemit ovat sekä kaupunkimaisemasta pikkukaupunkiin, maatilalle, kylään, metsämökkiin tai maaseutuympäristöön että mitä tahansa muuta luonteeltaan. missä on ihmisen läsnäolo. Samoin tutkimuskohteena on se ekosysteemi, jossa sen ennakoidaan olevan olemassa tulevaisuudessa, jonka kanssa haetaan erityistä suunnittelua.
Näissä ekosysteemeissä on ihmisiä ja heidän tapansa organisoida itsensä sosiaalisesti loogisten erojen kanssa maiden tai kulttuurien välillä. Lyhyesti sanottuna rakennetaan erilaisia sosiaalisia järjestelmiä, jotka luovat a yhteiskuntajärjestelmän ja ympäristön välinen vuorovaikutus.
Siksi on helppo ymmärtää, että ihmisekologian ulkonäköön ja analyysiin liittyy loputtomasti tieteenaloja ja lähestymistapoja. Toisaalta yhteiskunnallisella järjestelmällä on dynamiikkansa, eli se noudattaa sääntöjään, ja nämä vuorostaan muunnetaan tietyksi yhteiskunnalliseksi organisaatioksi. Luodaan sääntöjä, jotka vaikuttavat saman yhteiskuntajärjestelmän käyttäytymiseen lukuisten tekijöiden, kuten väestön, psykologian, arvojen ja väestötiedon vuorovaikutuksen seurauksena.
The yksilön ja yhteiskunnan kaksoisulottuvuus, arvot ja tieto (erityisesti teknologialla), jotka muunnetaan teoiksi, toimiksi, jotka vaikuttavat ympäristöön, muokkaavat sitä tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän.
Vaikka sosiaaliset järjestelmät vaihtelevat yhden henkilön perheestä toiseen ääripäähän, ja ne kattavat koko planeetan väestön, ihmisekologia pyrkii keskittymään tietyssä ekosysteemissä eläviin ihmisryhmiin tutkiakseen, kuinka resursseja siitä saadaan.
Jatkuvat ympäristöongelmat
Tässä mielessä ekosysteemi tarjoaa ainetta, energiaa ja informaatiota yhteiskuntajärjestelmälle, loogisesti hyödyllisellä tarkoituksella. Energia (työvoima tai koneet), informaatio (asiat järjestetään ideasarjan mukaan) ja aine, kuten rakennusmateriaalit, ruoka ja resurssit yleensä, liikkuvat jatkuvasti.
Juuri tämä ihmisen sosiaalisen järjestelmän ja ekosysteemin välinen vuorovaikutus voi aiheuttaa ympäristökatastrofeja, unohtamatta, että myös päinvastoin voi tapahtua. Ensin mainittu tapahtuu esimerkiksi silloin, kun ihmisen toiminta tietoisesti vahingoittaa ympäristöä tai useiden sivuvaikutusten seurauksena. Vaakalaudalla olevat erilaiset muuttujat tekevät ekosysteemistä epävakaan, ja väestönkasvun ja ympäristön suojelun välillä käydään köydenvetoa. Silloin konfliktitilanteita on loputtomasti.
Kestävyys tai tarkemmin sanottuna kestävä kehitys etsii tätä tasapainopistettä molempien elementtien välillä vastavuoroinen sopeutuminen, joka mahdollistaa ympäristön säilyttämisen ja samalla ihmisen tarpeiden tyydyttämisen, vaikka kyseessä onkin subjektiivinen käsite, joka riippuu ennalta määritellyistä ja samalla muuttuvista sosiaalisista järjestelmistä.
Tämän järjestelmän puitteissa voidaan tutkia kaupunkien liikenneongelmasta vaikkapa meren ekosysteemin heikkenemiseen liikakalastuksen seurauksena. Valitettavasti esimerkkejä resurssien väärinkäytöstä, joka herättää systemaattista riistoa, on lähes loputtomasti, sillä tässä maailmassamme kestävän kehityksen prosessit ovat harvinaisia, ei vain globaalilla, vaan pienessä mittakaavassa.
Todellisuudessa ekosysteemeihin kohdistuva kysyntä kasvaa jatkuvasti, ja tämä edellyttää a planeetan ympäristön terveydentilan heikkeneminen hurjalla vauhdilla. Kuten bumerangi, sen seuraukset vaikuttavat meihin. Muuttujat, kuten kulutus, teknologia, ympäristö ja väestö ovat vuorovaikutuksessa, ne ovat riippuvaisia toisistaan. Ja tietenkin, vaikka ekosysteemeille asetettavat vaatimukset moninkertaistuvat eksponentiaalisesti, loppujen lopuksi aina tulee raja, vaikka se ei olisikaan mitään, kuten on jo tapahtunut niin monta kertaa, ja toisinaan olemme matkalla siihen. Onko ratkaisua, voimmeko muuttaa, ihminen pystyy perustamaan a kunnioittavampi suhde ympäristöön? Ekosysteemin ja sosiaalisen järjestelmän välille muodostuvat tuhoisat vaikutusketjut eivät anna meidän olla optimistisia, vaan vetoamme ekologisesti kestävään kehitykseen myös planeetan tasolla.
Mikä on ihmisen ekologia: yhteenveto
Kuten olemme jo aiemmin selittäneet, ihmisekologia on akateeminen tieteenala, joka integroituu sosiologisten tutkimusten puitteissa, on kohtauspaikka tieteenalojen, kuten kulttuuriantopologian, maantieteen, psykologian tai demografian, välillä. Itse asiassa juuri tämä monitieteisyys mahdollistaa sen, että väestön luomia yhteyksiä ekosysteemiin voidaan tarkastella laajasti. Pohjimmiltaan tutkitaan vuorovaikutuksia, joita esiintyy sosiaalisen järjestelmän ja ympäristön välillä tietyssä kontekstissa tai ekosysteemissä keskittyen yhteiskunnalliseen organisoitumiseen sekä teknologian ja tiedon käyttöön ympäristön muuttamiseksi selviytymisen ja selviytymisen kannalta.
Jos haluat lukea lisää samankaltaisia artikkeleita Mitä on ihmisen ekologia?, suosittelemme, että kirjaudut kategoriaamme Yhteiskunta ja kulttuuri.
